Suomenlapinkoira on vuodesta toiseen yksi Suomen suosituimmista koiraroduista, eikä syytä tarvitse kauan etsiä: se on ystävällinen, älykäs ja sopeutuvainen kotikoira, joka tulee yleensä hyvin toimeen sekä lasten että muiden eläinten kanssa. Rotu syntyi kuitenkin poronhoitotyöhön, ja se näkyy yhä. Lapinkoira ei ole sohvakoira, joka tyytyy lyhyeen korttelilenkkiin — se kaipaa liikettä, virikkeitä ja yhteistä tekemistä. Kun nämä tarpeet täyttää, vastineeksi saa harvinaisen mukautuvan ja iloisen kumppanin.
Tärkein asia, joka rodusta kannattaa ymmärtää etukäteen, on juuri tämä tasapaino: lapinkoira on lempeä ja helppo seurakoira, mutta vain silloin kun se saa tarpeeksi puuhaa. Alivirikkeinen lapinkoira keksii tekemistä itse, eikä se tekeminen aina miellytä omistajaa.
Mistä suomenlapinkoira tulee?
Saamelaiset ovat käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin pohjoisessa jo vuosisatojen ajan. Näiden koirien pohjalta Suomen Kennelklubi hyväksyi rodun ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945, nimi muuttui lapinkoiraksi 1967 ja edelleen suomenlapinkoiraksi 1993. Osa lapinkoirista työskentelee yhä poronhoidossa Lapissa.
Tausta selittää paljon rodun luonteesta. Paimenkoiran piti olla itsenäinen, kestävä ja yhteistyöhaluinen, mutta samalla rauhallinen porojen lähellä. Juuri tästä syntyy lapinkoiran mukava arkiluonne: reipas mutta ei räjähtävä, oma-aloitteinen mutta ihmiseen kiintyvä.
Millainen suomenlapinkoira on luonteeltaan?
Kennelliiton rotumääritelmä kuvaa lapinkoiraa sanoilla älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen — ystävällinen ja uskollinen. Arjessa se tarkoittaa koiraa, joka kiintyy perheeseensä, lukee ihmistä tarkasti ja oppii uutta nopeasti. Moni omistaja kuvaa rotua nimenomaan sopeutuvaiseksi: sama koira osaa olla sekä innokas retkikaveri että rauhallinen iltaseura.
Älykkyydellä on kääntöpuolensa. Lapinkoira oppii ei-toivotut tavat yhtä sujuvasti kuin toivotut, ja se huomaa nopeasti, mistä saa haluamansa. Johdonmukainen ja palkitseva koulutus toimii rodulla hyvin; kova komentelu ei. Lapinkoira on myös taustaltaan vahtiva rotu, joten osa yksilöistä ilmoittaa herkästi äänellä. Jos asut kerrostalossa, kysy kasvattajalta suvun haukkutaipumuksesta ja harjoittele rauhoittumista jo pentuna.
Koko ja ulkonäkö
Suomenlapinkoira on keskikokoa hieman pienempi mutta tukevarakenteinen koira. Uroksen ihannesäkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 49 cm ja nartun 44 cm, ja sallittu poikkeama on ± 3 cm. Näkyvin piirre on tuuhea kaksinkertainen turkki: pitkä, melko karkea peitinkarva ja sen alla runsas, pehmeä pohjavilla. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi yleisväri hallitsee. Korvat voivat olla joko pystyt tai taittuneet — molemmat ovat rodulle aivan tyypillisiä.
Kenelle lapinkoira sopii?
Lapinkoira on aito perhekoira ja voi olla hyvä valinta myös ensimmäiseksi koiraksi — kunhan ymmärtää, ettei kyse ole vähään tyytyvästä rodusta. Se sopii omistajalle, joka:
- ulkoiluttaa ja aktivoi koiraa päivittäin, myös huonolla säällä
- pitää yhdessä tekemisestä: lenkeistä, retkistä, pihaleikeistä, koirapuistosta ja harrastuksista
- jaksaa harjata turkkia säännöllisesti ja erityisesti karvanlähtöaikaan
- kouluttaa lempeästi ja johdonmukaisesti
- haluaa koiran lähelle perhe-elämää, ei yksinäiseksi pihakoiraksi
Lapinkoira ei viihdy pitkiä päiviä yksin sen paremmin kuin muutkaan seuralliset rodut. Jos koira jää säännöllisesti pitkäksi aikaa yksin, sovi etukäteen koirahoidosta tai sopivasta päivärytmistä. Ennen pennun hakua kannattaa myös koota koiran perustarvikkeet valmiiksi.
Liikunta, harrastukset ja pää töihin
Paimenkoiran perimä näkyy energiana ja oppimishaluna. Pelkkä fyysinen lenkki ei riitä, vaan lapinkoira nauttii myös pään käytöstä. Lappalaiskoirat ry:n mukaan lapinkoiria menestyy monipuolisesti harrastuksissa: tottelevaisuudessa, agilityssä, rally-tokossa, palveluskoiralajeissa, nenätyössä ja paimennuksessa.
Tavallisen perheen ei tarvitse kilpailla missään. Riittää, että koira saa viikoittain vaihtelua, uusia ympäristöjä ja yhteistä tekemistä — vaikka palkkaperustaista temppuharjoittelua olohuoneessa tai hajujälkien etsintää pihalla. Pieni annos puuhaa palkitsemisineen väsyttää lapinkoiran usein tehokkaammin kuin pelkkä pitkä lenkki. Koulutukseen kannattaa varata hyviä herkkuja palkitsemiseen.
Turkki ja karvanlähtö
Tuuhea turkki tarkoittaa myös karvaa kotona. Lapinkoira luo pohjavillaansa runsaasti varsinkin kaksi kertaa vuodessa, ja silloin sitä kannattaa harjata useita kertoja viikossa. Muulloin viikoittainen harjaus pitää turkin kunnossa ja vähentää takkuja. Turkkia ei tarvitse eikä saa trimmata muotoon — riittää, että pohjavilla pääsee lähtemään vaihtokausina. Jos mietit, miten karvat pysyvät kotona kurissa, lue koirankarvat kotona.
Talvi on lapinkoiran kotikenttä
Harva rotu nauttii Suomen talvesta yhtä aidosti. Tuuhea turkki suojaa pakkaselta, ja moni lapinkoira selvästi piristyy lumella. Se ei silti tarkoita, että koira voisi olla rajattomasti ulkona kovassa pakkasessa: tassut, ikä, kunto ja lenkin pituus ratkaisevat edelleen. Tiesuola ja hiekoitushiekka ärsyttävät myös lapinkoiran tassuja. Talviulkoilun käytännöt käydään läpi artikkelissa talvi ja koiran tassut.
Terveys ja PEVISA
Suomenlapinkoira on perusterve rotu, mutta kuten kaikilla roduilla, sillä on omat seurattavat sairautensa. Lappalaiskoirat ry:n ja Kennelliiton terveysohjelmissa (PEVISA) seurataan erityisesti silmäsairauksia, kuten verkkokalvon rappeumaa (PRA), sekä lonkkanivelten kuntoa. Myös epilepsiaa esiintyy rodussa. Jalostukseen käytettäviltä koirilta edellytetään muun muassa silmätarkastusta ja lonkkakuvausta.
Tämä yleiskuvaus ei korvaa eläinlääkärin arviota yksittäisestä koirasta. Ostajalle käytännön johtopäätös on yksinkertainen: pyydä kasvattajalta vanhempien terveystulokset ja varmista, että yhdistelmä on tehty terveysohjelman mukaisesti. Eläinlääkärikuluihin varautumisesta kerrotaan tarkemmin artikkeleissa koiran eläinlääkärikulut Suomessa ja koiran vakuutus Suomessa.
Miten valita pentu ja kasvattaja
Älä valitse lapinkoiraa pelkän suloisen ulkonäön perusteella. Kysy kasvattajalta ainakin:
- vanhempien terveystulokset (silmät ja lonkat) sekä luonteet
- mihin yhdistelmä on suunniteltu ja millaisia koiria suvussa on
- millainen haukkutaipumus suvussa on, jos asut kerrostalossa
- miten pennut on totutettu arjen ääniin, ihmisiin ja käsittelyyn
- millaista tukea saat, kun pentu on muuttanut kotiisi
Hyvä kasvattaja kyselee myös sinulta paljon ja kertoo rehellisesti rodun vaativista puolista. Se on ostajan etu, ei kiusantekoa. Luotettavat kasvattajat ja terveystulokset löytyvät Kennelliiton ja rotujärjestön kautta.
Jos lapinkoiran äänekkäämpi, metsästystaustainen serkku kiinnostaa, vertaa rotua suomenpystykorvaan — kaksi hyvin erilaista kotimaista vaihtoehtoa.
