Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira ja yksi kotimaisista koiraroduista. Se on jalostettu alkuperäisestä suomalaisesta maatiaiskoirakannasta ilman risteytyksiä muihin rotuihin, mikä tekee siitä kulttuurisesti poikkeuksellisen rodun. Rotu ei kuitenkaan ole museoesine: oikein aktivoituna se on eläväinen, oppiva ja seurallinen koira.
Ensimmäinen asia, joka rodusta pitää ymmärtää, on ääni. Suomenpystykorva on haukkuva lintukoira. Sen tehtävä on ollut löytää riista ja ilmoittaa siitä haukulla. Jos et siedä haukkua tai asut talossa, jossa jokainen ääni aiheuttaa konfliktin naapureiden kanssa, rotua kannattaa harkita erittäin tarkasti.
Millainen suomenpystykorva on?
Kennelliitto kuvaa suomenpystykorvaa yhteistyöhaluiseksi, energiseksi, vilkkaaksi ja peräänantamattomaksi. Se on nopea oppimaan, mutta ei välttämättä nöyrä automaatti. Moni yksilö tekee mielellään töitä ihmisen kanssa, kun tehtävässä on järkeä ja palkka on koiran mielestä oikea.
Rotu on pienikokoinen tai keskikokoinen pystykorva. Uroksen ihannekorkeus on Kennelliiton rotuesittelyn mukaan 47 cm ja nartun 42 cm. Ulkonäössä korostuvat neliömäinen rakenne, pystyt korvat, kiertynyt häntä ja kellan- tai punaruskea väri.
Kenelle rotu sopii?
Suomenpystykorva sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa aktiivisen koiran ja ymmärtää rodun metsästystaustan. Metsästyskoti on rodulle luonteva, mutta se ei ole ainoa mahdollisuus. Rotu voi sopia myös kaupunkiin, jos se saa tarpeeksi liikuntaa, nenätyötä, koulutusta ja mahdollisuuden käyttää päätään.
Hyvä omistaja:
- jaksaa kouluttaa rauhallisesti ja pitkäjänteisesti
- hyväksyy, että haukkuminen kuuluu rodun perusominaisuuksiin
- tarjoaa liikuntaa muuallakin kuin korttelin ympäri
- sosiaalistaa pennun ihmisiin, koiriin, alustoihin ja ääniin
- ei odota täysin palveluskoiramaista miellyttämisenhalua
Rotu voi olla erinomainen perhekoira, mutta lapsiperheessäkin aikuisen vastuu on selvä. Lapsi ei kouluta eikä ulkoiluta energistä pystykorvaa yksin.
Haukkuminen on ominaisuus, ei bugi
Suomenpystykorvan haukkua ei voi ajatella samalla tavalla kuin satunnaista hälyhaukkua. Haukku on ollut rodun työväline. Kaupunkiympäristössä tämä tarkoittaa, että yksinoloon, ikkunoiden vahtimiseen, rappukäytävän ääniin ja pihalla kiihtymiseen pitää puuttua jo pentuna.
Tavoite ei ole tehdä suomenpystykorvasta äänetöntä, vaan opettaa sille, milloin haukku ei kannata. Käytännössä se tarkoittaa riittävää aktivointia, rauhoittumisen harjoittelua, palkittua luopumista ja ympäristön hallintaa. Jos koira pääsee päivästä toiseen haukkumaan aidan takana ohikulkijoita, se harjoittelee juuri sitä käytöstä.
Turkki ja arkihoito
Kaksinkertainen turkki suojaa hyvin Suomen säässä, mutta karvanlähtöaikaan pohjavilla irtoaa runsaasti. Säännöllinen harjaus vähentää takkuja ja auttaa ihoa pysymään kunnossa. Turkki ei vaadi muotoon leikkaamista, mutta kynnet, hampaat, korvat ja tassut pitää hoitaa kuten muillakin koirilla.
Talvella rotu pärjää usein hyvin kylmässä, mutta se ei tarkoita, että jokainen yksilö kestäisi kaikkea. Tassujen kunto, ikä, terveydentila ja lenkin rasitus ratkaisevat.
Miten valita pentu?
Älä osta suomenpystykorvaa pelkän ulkonäön perusteella. Kysy kasvattajalta ainakin:
- mihin yhdistelmä on suunniteltu: metsästys, näyttely, perhe, harrastus vai näiden yhdistelmä
- millainen emä on arjessa ja millainen haukkutaipumus suvussa on
- mitä terveystietoja vanhemmista on saatavilla
- miten pennut on totutettu käsittelyyn, ääniin ja ihmisiin
- millaista tukea kasvattaja antaa pennun lähdettyä
Hyvä kasvattaja kysyy myös sinulta paljon. Se on ostajan etu, ei kiusantekoa.